Vihreiden puoluekokous hyväksyi uuden poliittisen tavoiteohjelman viime viikonloppuna. Minun oli tarkoitus osallistua poliittiseen keskusteluun ja pitää puheenvuoro kyberturvallisuudesta, mistä ohjelmassakin onnistuneesti puhutaan. Kokouksen aikataulussa jouduttiin kuitenkin leikkaamaan puheista, joten päässyt omaani pitämään paikan päällä. Alla mitä olisin puhunut. Puheenvuorojen pituus olisi ollut kaksi minuuttia, siksi puhe on hyvin lyhyt.
—
Kyberturvallisuus ja kyberuhat saavat oman roolinsa puolueohjelmassa. Ja niin pitääkin. Mitä enemmän olemme yksilöinä ja yhteiskuntana erilaisten sähkäisten palvelujen varassa, sitä enemmän ne myös kiinnostavat erilaisia hyökkääjiä opportunisteista valtiollisiin toimijoihin. Mutta mistä todella puhutaan kun puhutaan kyberturvallisuudesta? Mitä meidän täytyy aina pitää mielessä?
Ennen kuin suojaudumme uhilta, meidän täytyy ymmärtää, mitä oikeastaan suojelemme.
Kyberturvallisuus on arjen turvallisuutta. Se on ihmisten suojaamista. Se on tieto siitä, että keskeiset infrastruktuurit toimivat. Että saan huomennakin hanasta juotavaa vettä ja kotiini sähköä. Että pääsen käsiksi pankkipalveluihin. Että kaupasta voi ostaa ruokaa. Se on sitä, että minun terveystietoni ovat saatavilla, oikeina, silloin kun niitä tarvitaan. Mutta vain niille, joiden niihin pitäisi päästä käsiksi.
Pidetään tämä mielessä kun puhutaan kyberturvallisuudesta ja kyberuhista.
